Terapiatontti

Hei vaan! Kaunis ajatus kirjoittaa blogia remontin vaiheista, oli pelkkä kaunis ajatus! Syyt ovat yksinkertaiset; ei nettiliittymään, ei aikaa, ei jaksamista. Asia on nyt korjattu ja koitetaan päästä ajan tasalle. Lähinnä siksikin, että tarkoitus oli/on pitää blogia, jotta muistaisi, näkisi edistyksen ja voisi ehkä siinä sivussa jakaa kokemuksia eri kokeiluista.  Talon remonttihan alkoi varsinaisesti maaliskuun alkupuolella purkutöillä, joten siitä alkaa pian olla puoli vuotta! Pieni kuvapläjäys matkan varrelta, kuvien alla pieni selvitys kuvasta!  Tuleva olohuone, nykyinen makuuhuone.  Nurkkauksesta purettiin vanhat kaapit pois. Raakalauta sai jäädä maalattuna, tykkään sen rouheisuudesta.  Myös katossa on maalattu raakalauta, kun vanha ja nikotiinin sävyttämä pinkopahvi otettiin pois. Tykkään siitäkin-vaikkakin yläkerran purua tulee joistain kohti joskus läpi. Tilanne muuttuu, kun yläkerta remontoidaan.   Huoneisiin on uusittu lattiat kauttaal

Heipä hei! Ei ole tämän blogin päivitys kovin aktiivista, meinaa ihmisen aika olla rajallinen.. miten outoa!  Talolla on kuitenkin tapahtunut kaikenlaista ja tämä kaikenlainen on sotkenut suunnitelmia likipitäen koko ajan. Talo on ollut kaksi vuotta asumattomana, peruslämmöllä.  Kukaan ei luonnollisestikaan ole huolehtinut tuulettamisesta ja kun siihen lisätään sisällä tupakointi, alkoi nenään hieman ottaa ja jäädä ikävää tuoksua vaatteisiin.  Siispä talolla tehtiin kuivasavukäsittely! Ja kuinka ollakaan: reilut kaksi vuorokautta oli talon ovet ja ikkunat kiinni, mutta kun sen jälkeen taloon asteli, ei hajua ollut!  Hämmentävää! Nikotiinia se ei seinistä sentään pois vie, sen saa ihan käsipelillä hinkata, mutta muuten talossa on paljon parempi ilma nyt.  Vesi lakkasi talolla tulemasta talkooviikonlopun jälkeen.  Eipä siis ole saanut vesinäytettä vietyä, mutta tänään alkoi taas putkesta pulputtaa! Säiliön paine oli likipitäen nolla, tiedä sitten m

Huh huh! Työntäyteisiä päiviä takana! Päästiin lopulta tontille pari päivää aikaisemmin ja sen jälkeen onkin puuhailua riittänyt. Viime viikonloppuna ahkeroitiin talkoohengessä pintojen purkua. Kaikki sujui älyttömän hienosti ja mitään yllätyksiä ei tullut vastaan - siinä vaiheessa. Tästä lähdettiin.. ..ja tässä sama tila purkamisen jälkeen. Tämä siis tuleva olohuone.  Ja tässä pienempi huone ennen purkua.. ..ja tässä jälkeen. Päästiin jo sisustamaankin tuleva ruokailuhuone. Ruokailuhuoneen pönttöuuniakin kokeiltiin, hyvin vetää! Juuri niin romanttista kuin kuvittelinkin ;) Suunnitelmasta poikettiin sen verran, että keittiö jätettiin lopulta tässä vaiheessa purkamatta. Äitini ahkeroi sen putsauksessa ja iso oli homma, koska talossa on tupakoitu runsaasti vuosikausia. Mutta näistä tuli niin siisti (ulkoapäin) ja hajukin hälveni, joten ajaa asiansa. Valitettavasti rungot ovat kärsineet siinä määrin, ettei näistä ikuist

.. sitten päästään omilla avaimilla sisään uuteen kotiin! :) Tässä vaiheessa on vain kymmeniä suunnitelmia, järjestelyä, pakkaamista, tarjouspyyntöjä.... Täytyy muistaa pyytää vakuutuksia, sähkösoppareita, täytyy muistaa irtisanoa nykyisiä sitten...kauheasti muistettavaa! Nykyinen asunto on meidän hallussa vielä maaliskuun loppuun, sitten on lähdettävä. Koska Terapiatontilla koko asuinkerros menee uusiksi, tavoite on saada siellä hommat siihen kuntoon, että päästään asumaan johonkin huoneeseen. Yläkertaan tulee makuuhuoneet, mutta sitä varten tarvitaan ensin rakennepiirustukset ym. Eli asia ei etene aivan heti. Kylppäriä meillä ei ole, pihasauna toivottavasti pelittää- sisävessa sentään löytyy, toki huussikin. Myös kylppäriä varten tarvitaan piirustuksia, joten sekin sitten hiljakseen. Tavarat on saatava jonnekin jemmaan, osa menee talon kellariin, osa latoon ja osa.. noh, jonnekin! Kaikenlaista hommaa siis riittää! Aikaa on hieman niukasti, samoin r

Hei. Hauska tutustua- tai nähdä pitkästä aikaa, kuinka vain! Muutama vuosi on edellisestä blogivisiitistä toisaalla, elämä on muuttunut; lapsi on kasvanut, itsekin on vanh...kasvanut kaiketi ja asuinpaikkakin on muuttunut. Kuluneet vuodet ovat olleet elämänmakuisia iloineen ja suurine suruineen. On ollut hämmennystä, naurua, itkua, oppimista, unohtamista, epävarmuutta, venymistä -ehkä katkeaminenkin. Sitä mitä kaikkea elämä onkaan. Kaiken elämän keskellä on ollut myös unelma, haave jostain toisenlaisesta. Haaveeseen on kuulunut materian lisäksi ajatuksellinen muutos, haave siitä, että voisi elää niin kuin asiat näkee ja kokee Oikeasti. Ei mitään "koska näin kuuluu olla" tai "sitku" tai "pitäisi". Haaveeseen kuuluu itsensä toteuttamisen mahdollisuus juuri niin kuin se sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Nykyinen asumismuoto kaupungissa keskustassa ei tarjonnut sitä mitä ensin luulin tarvitsevani. Mutta kuten aina, kaikesta kannattaa ottaa opiksee