Siirry pääsisältöön

Missä mentiin- ja mennään?



 Jos nyt ei kerran viikossa niin kerran kuussa edes.. ;) 

Terapiatontillakin lähestytään talvea-ensimmäistä sellaista. 
Tai no, olinhan talolla jo remonttihommissa maaliskuussa, silloinkin iski kovat pakkaset ja lunta tuli hetkittäin ihan tolkusti, mutta auraajan muistan käyneen vain kaksi kertaa. 

Talossahan ei tällä hetkellä ole muuta kuin puulämmitys ja lämmityskausi on alkanut.
Alakertaan on tulossa ilmalämpöpumppu, mutta helteinen kesä johti siihen, että pumput ovat maahantuojalta nyt loppuneet ja ainakin ensi kuu vielä odotellaan..


Pienemmän huoneen- eli nykyisen olohuoneen, tulevan ruokailuhuoneen- pönttiksen maalasin tuollaiseksi "mintun" väriseksi. 
On se parempi, kuin entinen nikotiinin värinen!



Alakerta (jossa siis nyt asumme) ei juurikaan tule nyt muita muutoksia kokemaan, koska odotan kuumeisesti pääsyä yläkertaan. 


Tänne odottelen rakennusinssiä saapuvaksi tarjouksen kera :D 
Tilaan tulee kaksi makuuhuonetta, pähkäilyn alla on vielä miten ne sinne sijoittuvat. 
Tarvitaan kuvat ja luvat yms. vielä ennen työhön pääsyä, mutta hei;
tapetit omaan makuuhuoneeseen on jo postissa! 
Hih!

Aika on mennyt nopeasti- mutta silti tavallaan hitaasti. 
Olemme asuttaneet tyttären kanssa taloa nyt kolme kuukautta ja totutelleet arkeen. 
Heinä-elokuun säät tekivät sen, että elettiin oikeastaan vain ulkona ja toisaalta Eskarilaisen päiväkodin ja eskarin aloituksen myötä arki on tasaantunut. 
Se on sitä perus "töihin-päiväkotiin-ruokaa-nukkumaan"-meininkiä. 
Illat on lyhyitä ja pienelle ihmiselle päivät pitkiä työmatkani takia, joten iltaisin ei juuri muuta tehdä kun hengaillaan yhdessä.

Joka toinen perjantai pidän vapaata niin itseni kuin tyttärenkin takia.
Silloin viikonloppu alkaa aikaisemmin ja palautuminen työstä on oikeasti mahdollista.



Terapiatontti sai alkuajatuksensa juurikin siitä, että voisi hieman "höllätä" ja elää toisella tavalla, tehdä tavallisia juttuja ja saada vastapainoa työlle. 
Kuulun siihen porukkaan, jotka oikeasti tykkäävät tehdä näitä juttuja; raksailla, maalailla ja kykkiä pihahommissa. 
En kuulu siihen ryhmään, joka huokailee, kun on niin paljon tekemistä.

Mutta rajansa kaikella. 
Niin kauan kuin tekemisestä nauttii ja se antaa sitä hyvää oloa, 
niin kauan se on viisasta. 
Muuten se kääntyy itseään vastaan.


Olin ajatellut, että pihahommiin en tänä vuonna ryhdy vaan se saa odottaa ensi kesään.
Mutta en voinut pysyä poissa.
Eilen äitini avustuksella ehostettiin vanhaa pihaa ja istutettiin puolentoistasataa kukkasipulia.
Toivottavasti edes muutama nousee keväällä!



Vaan nyt saa piha odottaa kevääseen. 

Tänään lähden metsästämään pienen navettani pieniä ikkunoita. 

Tunnelmallista syksyä! 

Kommentit

  1. Voi miten ihanan näköistä. �� Löysin vasta tänne uuteen blogiisi. Jään odottamaan innolla uutta postausta. �� Aurinkoisia päiviä sinne!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Tapahtunut tähän mennessä...

Heipä hei! Ei ole tämän blogin päivitys kovin aktiivista, meinaa ihmisen aika olla rajallinen.. miten outoa!  Talolla on kuitenkin tapahtunut kaikenlaista ja tämä kaikenlainen on sotkenut suunnitelmia likipitäen koko ajan. Talo on ollut kaksi vuotta asumattomana, peruslämmöllä.  Kukaan ei luonnollisestikaan ole huolehtinut tuulettamisesta ja kun siihen lisätään sisällä tupakointi, alkoi nenään hieman ottaa ja jäädä ikävää tuoksua vaatteisiin.  Siispä talolla tehtiin kuivasavukäsittely! Ja kuinka ollakaan: reilut kaksi vuorokautta oli talon ovet ja ikkunat kiinni, mutta kun sen jälkeen taloon asteli, ei hajua ollut!  Hämmentävää! Nikotiinia se ei seinistä sentään pois vie, sen saa ihan käsipelillä hinkata, mutta muuten talossa on paljon parempi ilma nyt.  Vesi lakkasi talolla tulemasta talkooviikonlopun jälkeen.  Eipä siis ole saanut vesinäytettä vietyä, mutta tänään alkoi taas putkesta pulputtaa! Säiliön paine oli likipitäen nolla, tiedä sitten m

Pala elämästä

Hei. Hauska tutustua- tai nähdä pitkästä aikaa, kuinka vain! Muutama vuosi on edellisestä blogivisiitistä toisaalla, elämä on muuttunut; lapsi on kasvanut, itsekin on vanh...kasvanut kaiketi ja asuinpaikkakin on muuttunut. Kuluneet vuodet ovat olleet elämänmakuisia iloineen ja suurine suruineen. On ollut hämmennystä, naurua, itkua, oppimista, unohtamista, epävarmuutta, venymistä -ehkä katkeaminenkin. Sitä mitä kaikkea elämä onkaan. Kaiken elämän keskellä on ollut myös unelma, haave jostain toisenlaisesta. Haaveeseen on kuulunut materian lisäksi ajatuksellinen muutos, haave siitä, että voisi elää niin kuin asiat näkee ja kokee Oikeasti. Ei mitään "koska näin kuuluu olla" tai "sitku" tai "pitäisi". Haaveeseen kuuluu itsensä toteuttamisen mahdollisuus juuri niin kuin se sillä hetkellä tuntuu hyvältä. Nykyinen asumismuoto kaupungissa keskustassa ei tarjonnut sitä mitä ensin luulin tarvitsevani. Mutta kuten aina, kaikesta kannattaa ottaa opiksee